mitä päivä tuo tullessaan se kuljettaa minua mukanaan ja mitä päivä ei tuokaan tullessaan se ei tarvitse minua menköön menojaan tuo koruton, kallellaan oleva mänty on pysynyt pystyssä syksyt, talvet! ja näin se minulle puhuu, vertailun vuoksi ei kannata kuolla eikä elämätön elämä ole sitä ettei sinua katsota vertailemisen arvoiseksi ja hyvät ihmiset, nurkan takana odottaa rauha näin petämme itseämme - nurkan takana siintää toinen nurkka ja niin loputtomiin sanovat sitä poluksi - tai tieksi elämässämme ja minä, pieni ympyrä olen vaan pyörinyt ympäriinsä pyörin, pyörin, pyörin kunnes pääsen lepoon kuten niin monet pienet ympyrät ennen minua vaan nyt olen ymmällä en tiedä mihin suuntaan mennä en kuitenkaan suostu enää pyörimään, elämään ympäripyöreää elämää mikä on makeaa, on makeaa, mikä kitkerää, on kitkerää! ja laulu voi jatkua sillä tämä on nyt varmaa: mitä päivä taas tuo tullessaan se kuljettaa ja mitä päivä ei toisikaan tullessaan, en jää kaipaamaan... menköön taas menojaan!