Kätketty ystäväin, toivoin, että löytäisit luokseni jälleen Varjoisilla kaduilla, unettomissa öissä, saavuit aamun sateen myötä Ja hymy, joka vieraan kasvoille nousi, tuntui oudolta… onnellisuuden äänissä Levottomissa unissa kuljin yksin, kivisiin sydämiin kaiverrettujen joukossa. Sateessa kuulin kuiskauksen, lempeän kuin armo, kevyen kuin kipu Ja siinä hiljaisuudessa tunsin aamun lämmön, vaikka yö jatkuu… siellä soi onnellisuuden ääni Ja paljaassa valossa näin tuhat sielua vailla virhettä Jokainen ajoi takaa kaikuja päivissään, hiljaisessa toivossa, vaimeassa kiitoksessa Mutta kukaan ei uskaltanut rikkoa harmauden huntua, ei yhtäkään ääntä… joka laulaisi onnellisuuden ääntä "Hölmöt", sanoin, "ettekö näe, että ilo voi puhjeta, missä suru versoo? Tartu käteen, joka vavisee vierellä, sano sana, jota sydämesi kaipaa." Mutta sanani putosivat kuin kyyneleet tyhjään ilmaan – ketään ei ollut… kuulemassa onnellisuuden ääntä Ja kansa kumarsi ja rukoili onttoja jumalia, jotka ilo petti Mutta silti se kimmeltää taivaalla, lasten naurussa, rakastavaisten huokauksissa, ja tuulessa, joka hiljaisia pajuja liikuttaa… se kantaa yhä… pehmeitä säveliä, kuin onnellisuus
