Mun kädelle tippuu kukka vaaleanpunainen Mä ylös katson kun sata vaaleanpunaista enkeliä mun päälle putoaa Mä muistan kun me istuttiin alla tän kirsikkapuun Mä silloin ekan kerran sulta pusun sain Ja näin ku joku mulle hymyilee En silloin tiennyt et maailma voi kääntyä nurinpäin Mä muistan kun sulle annoin kukan kirsikkapuun Ja sanoin et niin kauan ku sä sitä säilytät mä sun kanssa oon Mut mä en sulta saanut sellaista kukkaa lupauksen vaan sen sijaan sä mulle annoit sormuksen kultaisen oh mä vielä muistan tän puun ja ilman viileän kun sun vierees painauduin alla kirsikkapuun sen juuret on yhtä vahvat kuin mun muistot susta mä muistan kun käveltiin alla tän puun ja kukat pehmeät ne meidät alleensa peitti kuin siivet enkelten kirsikkapuu kirsikkapuu sä et enää nää kuin toisen meistä kirsikkapuu kirsikkapuu sun kukat ei enää meitä peitä
