[Säkeistö 1] Rakensit portin rannalta merenpohjaan, ja astuit siitä pois. Ahdin aarteita vartioimaan, sinne missä valo ei vois. Itämeren valtatietä pohjoiseen käännyit, pohjassa yksinäinen postilaatikko — kenelle sitä käytit? [Kertosäe] Jätit portille valon, pienen liekin pimeään. Jos tie katoaa, valo näyttää määränpään. Jätit portille valon, pienen merkin matkallaan. Merenpohja saa sun nukkua, mutta valo jää tähän. [Säkeistö 2] Eivät merenneidot kirjoita, ne vain nauraa kikattaa. Hetken laulavat ympärilläsi, sitten yksi suutelee. Sitten kaikki synkkenee, vesi kylmenee. Ja huomaat äkkiä: nyt on kiire jo. [Bridge] Kuinka syvälle ihminen voi mennä, ennen kuin maa unohtuu? Kuinka kauan voi seurata ääntä, joka kutsuu katoamaan? Ja vaikka virta vie mukanaan, jokin vielä muistuttaa: rannalla palaa hiljainen valo, joka odottaa. [Kertosäe] Jätit portille valon, pienen kipinän pimeään. Jos reitti sumenee, valo vie sut määränpäähän. Jätit portille valon, pitämään sut hengissään. Merenpohja saa kyllä ottaa, mutta valo jää tähän. [Outro] Joskus tie takaisin on arvaamaton. Mutta valo jää.
