Kourallinen silmiä

Maa joustaa jalkojen alla musta peitto sulkee silmät kuljen vakaalla askeleella vaikka viiltävät tuulet kylmät Katsooko tiheästä kourallinen silmiä, jotka varjoissa vartioivat maata? Vai vaaniiko pimeässä saalistajan henki, joka odottaa vain hetkeä saalistaa? Ruoho suhisee takaraivossa aistin hahmon läheisyydessä tyyni askel vie maastossa ohi rotkon pimeydessä Vartioiko heimo tätä maata vai etsiikö helppoa ruokaa? Mieleni ei pelätä saata, vaikka tuuli puiden yllä huokaa. Katsooko tiheästä kourallinen silmiä, jotka varjoissa vartioivat maata? Vai vaaniiko pimeässä saalistajan henki, joka odottaa vain hetkeä saalistaa? ♫ Puiden latvat peittävät taivaan, pimeys levittää suojansa syvän. Täällä vaivun metsän rauhaan, kun tunnen polun allani elävän. Katsooko tiheästä kourallinen silmiä, jotka varjoissa vartioivat maata? Vai vaaniiko pimeässä saalistajan henki, joka odottaa vain hetkeä saalistaa?