Nousen ennen aamunkoittoa, teroitan miekkain kivellä Kuljin suon yli, jää murtui askeltein alla Kohotin katseeni kohti nousevaa aurinkoa Varjo jäi sisimpääni kuten on aina siel oleva Kurki huutaa harmajassa aamussa Vain surua, ei voittoa... ei toivoa Siivet harmajat, kuin mieleni peilissä Ja siivet kantavat sen Sinne minne itse en pääse Sinne minne.... en pääse Mikä odottaa aina horisontin takana Jälkein löydettiin suolta, miekka ruostui yössä Minut kannettiin takaisin, en kävellyt itse Taivaalla kurki jatkoi, välittämättä tappiostani Ja opin... Vuodet painavat ja totuus sattuu Vuodet ovat ottaneet omansa Kurki huutaa harmajassa aamussa Vain surua, ei voittoa... ei toivoa Siivet harmajat, kuin mieleni matkassa Ja siivet kantavat sen... Sinne minne itse en pääse Sinne minne.... en pääse Mikä odottaa aina horisontin takana Sinä kuulit saman huudon... tiedän sen Seisoit samalla suolla, katselit samaa taivasta Siivet leikkaavat pilven kuin terä lihaa Ja tuuli kantaa äänemme... minne itse emme pääse Sinne minne en pääse! Mikä odottaa aina horisontin takana Harmaja taivas. Kurki huutaa. Kukaan ei vastaa. Ei... vastaa...
