Vannoin, etten enää tähän ansaan astuisi, että järki pysyisi päässä, vaikka kuinka ihastuisi Olin rakentanut muurin, paksun betonivallan, mutta katsot noin, ja rinnassa tuntuu halla tai polte, vaikea sanoa kumpi se on, kun mies on taas kerran täysin puolustuskyvytön Edessä on vaarat, ne siniset ja jylhät, nousevat horisonttiin haaveet, pelottavat ja ylhäät Kiipeän perään, vaikka tiedän miten käy kun huipulta on pudotus, ei laskuvarjoa näy On rakastuminen vaara, se on jyrkänne ja suo, mutta silti reitti aina luoksesi tuo Katsoin peiliin aamulla ja sanoin: ”Poika, malta, nyt ollaan vaaravyöhykkeellä, tää on tunteiden valta” Mutta siinä taas seison, kukkakimppu kourassa, kuin hölmö teinipoika, täysin nuorassa Vain itseironia pitää vielä pystyssä, kun sydän hakkaa rinnassa kuin pikkulintu häkissä Eihän Pohjanmaalla tällaisesta varoitettu koskaan, että tunteet voivat heittää miehen mihin vaan moskaan Olet oma Kolini, se korkein huippuni, mutta myös se vaara, joka vie uneni Edessä on vaarat, ne siniset ja jylhät, nousevat horisonttiin haaveet, pelottavat ja ylhäät Kiipeän perässä, vaikka tiedän miten käy kun huipulta on pudotus, ei laskuvarjoa näy On rakastuminen vaara, se on jyrkänne ja suo, mutta silti reitti aina luoksesi tuo Joo, vaaroja on monenlaisia, se on tullut selväksi, mutta taidat olla ainoa, joka saa näin herkäksi Katsotaan kumpi pettää ensin, polvet vai tää vuori Taitaa mies olla vanha, mutta tyhmyys on nuori
