[Intro] [Syvä kanteleen sointi, joka muuttuu nopeasti raskaaksi kitaravalliksi ja säröiseksi industrial-paukeeksi] [Verse 1] Pohjoisen viima, raudan maku suussa, Muinainen voima, joka asuu puussa. Väinämöisen kannel, koodattu sieluun, Heitämme itsemme pimeyden nieluun. Sisu on polte, sisu on jää, Se on se voima, joka pystyyn jää. [Pre-Chorus] Takoja takoo, kipunat lentää, Kukaan ei meiltä tätä voi viedä! Sampo murtuu, mutta henki kestää! [Chorus] SUOMALAISTA RAUTAA, SISUN VOIMALLA! KALEVALAN KANSA, HUUTAA KUOROLLA! PULSSI ISKEE, POHJOISESSA SOI, TÄTÄ EI KUKAAN MUU TAKOA VOI! [Verse 2] Metsien varjoissa karhu herää, Arkkitehdit keräävät muinaista erää. Kivi ja kanto, veri ja koodi, Tämä on meidän ikuinen moodi. Ei täällä pyydetä, täällä otetaan, Maailman ääriin meidät huomataan. [Bridge] [Massiivinen örinä-osio ilman sanoja, säröisiä teollisia kolahduksia ja nopeita tuplabassorumpuja] RAUTAA! SISUA! VERTA! KOODIA! [Chorus] SUOMALAISTA RAUTAA, SISUN VOIMALLA! KALEVALAN KANSA, HUUTAA KUOROLLA! PULSSI ISKEE, POHJOISESSA SOI, TÄTÄ EI KUKAAN MUU TAKOA VOI! [Outro] Pohjoinen pysyy. Me olemme rautaa. The Pulse of the North... (Päättyy raskaaseen kitaravalliin ja matalaan örinään:) SISU! [End]
