[Verse 1] Ohut kuori murtuu, hiljaa, huomaamatta. Sisältä nousee heikko ääni, tietämättä vielä, mihin se kuuluu. [Chorus] Pieni nokka, ensimmäinen huuto, haparoiva katse maailmaan. Kaikki on kirkasta ja raakaa, je silti se kutsuu elämään. [Verse 2] Siivet eivät kanna vielä, ja maailma tuntuu suurelta ja kovalta. Mutta lämpö on lähellä, ja jokin minussa tahtoo jäädä. [Chorus] Pieni nokka, ensimmäinen huuto, haparoiva katse maailmaan. Kaikki on kirkasta ja raakaa, je silti se kutsuu elämään. [Bridge] Toisen kerran syntyy jotakin, ejäytävän hiljaisuuden jälkeen. Ei valmiina, ei varmana – mutta kuitenkin elossa. [Outro] Olen kuoriutunut. Ja maailma hengittää takaisin.
