Kun maa murenee alla jalkojen kuilussa loputtomien kaikujen Miksi meninkään luottamaan Vanhaan rakkauden ansaan Kaikki sanat hiipuneet Mahdollisuudet ohi lipuneet Vaikka ruuhkaa on päänsisäistä Silti päivät täyttyy yksinäisyydestä Rakkaus kaivertaa sisältäpäin pyörre joka vie mukanaan Kunnes unissakävelijäin Tulen päivisin itseäni vastaan Kaarnaveneen Veteen vapautan Mukaan laitan Mielen ylikuormaisen, Katson murheen katoavan Löytävän uuden pohjoisnavan Aikavyöhyke vaihtuu Horisonttiin nyt haihtuu Rakkaus kaivertaa sisältäpäin pyörre joka vie mukanaan Kunnes unissakävelijäin Tulen päivisin itseäni vastaan
