Kuuletko… siivet yön taivahalla. Sammalpeiton alla makaa nimeni, kiveen hakattu, unohdettu... Ajaton Pakkanen halkoo valkeaa petäjää, lumen alla lepää vanha enne. Yksi silmä näkee eiliseen, toinen näkee mikä on vielä tuleva. Nokka kuin veitsi, kynnet kuin tikarit, hiljaisuus seuraa, kuolo korjaa. Kuulen sen kutsun, se tuntee tieni kun se laskeutuu, on aika mennä. Korppi! Lintu musta! Varjon valtakunnan sanansaattaja! Kanna viesti hautaan asti, kunnes veri jäätyy suoniin. Korppi! Siipi yön! Kahden maailman välissä lentää. Se ei kysy, se ei armahda se vain kutsuu nimeäsi. Kattohirsissä laulaa tuuli, alla maa, jossa tuhat nukkuvaa. Se tuntee heidät jokaisen, eikä yksikään herää enää. Älä katso silmiin, älä lausu kiellettyä sanaa tai se maalaa nimesi verellä tähtiin. Korppi! Lintu musta! Varjon valtakunnan sanansaattaja! Kanna viesti hautaan asti, kunnes veri jäätyy suoniin. Korppi! Siipi yön! Kahden maailman välissä lentää. Se ei kysy, se ei armahda se vain kutsuu nimeäsi. Yksi sulka, yksi vala. Kaksi sulkaa, kaksi hautaa. Kolme sulkaa, portti aukeaa. Varjon valtakunta odottaa. Ei valoa. Ei paluuta. Vain siivet. Vain siivet. Korppi! Lintu musta! Varjon valtakunnan sanansaattaja! Viimeinen viesti kannettu on, ja veri jäätyy suoniin. Sammalen alla nukkuu nimeni… sammalen alla… nukkuu nimeni.
