Martin varis Oli Martilla varis niin toimelias, kaikkihan heti sen näki. Ties varis tuo viisas vaan oikukas, mitä milloinkin teki väki. Kuistin reunalta seurasi hän talon toimia, rytmiä elämän. Varis odotti tilaisuutta. Talon emäntä lusikan oli kai laskenut alustalle. Ja poistunut töitä tehdessään hiukkasen loitommalle. Lusikka katosi, löytynyt ei. Mikä lusikan vei, sitä tietänyt ei. Tämä oliko taikuutta uutta? Sitten emäntä näki tuon varkahan, vievän kahvelin hältä. Tuli Martille käsky het ankara silloin emännältä: Osta hyttysverkko ikkunaan keittiötarpeita suojaamaan. Sinne Martti tietenkin läksi. Martti kiirehti verkkoa ostamaan ja starttasi silloin Jawan. Sitä seurasi varis katseellaan istuen päällä lavan. Kun palasi Martti matkaltaan, ja naulasi verkon ikkunaan. Varis kävi tuo vihaiseksi. Jos nauttia minä en talossa saa, et pääse sä Jawalla ajelemaan. Meni varis ja avaimen Jawasta vei. Alkoi peliä pelailemaan. Avain meni, mut lapseltaan Martti syyllisen sitten selville saa. Mene puuhun. Poimi! hän käski. Löysi poika puusta variksen, avaimet ja atriaimet. Oli pesäänsä varis kerännyt ne kaikki kiiltävät killuitamet. Mutta avaimenreikään Jawan ei. mennytkään avain . Heipä hei. Oli kiilattu kivi sinne. Niin satoi sulkia höyheniä, kun Martin haulikko lauloi. Mutta kaiken keskellä kuitenkin variksen laulu nauroi. Ei startannut Java konsanaan. Oli varis tuo ainut laatuaan. Vaikka höyhentä täynnä ol mäki.
