Kuin kadonnutta aikaa jotakin etsin Olit kuin haudattu aarre jonka löysin Salaa rukoilin, kun numeroasi anelin Otin kynän ja paperin, numerosi siihen sanelin [chorus] En oo kertakäyttöinen Vaikka oisin haavoittuvainen mut on luotu kestämään tulet sen vielä näkemään Kotona kasvoni ylös mudasta nostin asuni uudistin, kasvoni puhdistin En uskonut, että tämän tein vuoksesi Nyt uskallankin tulla jo luoksesi [verse] Vaikka välillä haluankin vain luuhistua Halusin näyttää, että osaan rohkaistua Yhdessä vahvoja, erikseen hauraita Näin luodaan muistoja parhaita
