[intro] [verse] On vanha koira hiljaa, se makaa matolla. Se koira kyllä tietää, on jotain tulolla. Mut miksi mummu tiuskii, ja huitoo luutulla. Ja pappa täyttää hyllyt punanutuilla? [chorus] On vanhan koiran joulu. Joulu viimeinen. Vanha koira kyllä luissaan tuntee sen. On vanhan koiran joulu. Joulu viimeinen. Vanha koira kyllä luissaan tuntee sen. [verse] Sitten tulee auto, ja koira havahtuu. Perheen vanhin poika oveen ilmaantuu. Ei joululahjaa toista, tätä parempaa Koira vanha voisi saada joulunaan. [chorus] On vanhan koiran joulu. Joulu viimeinen. Vanha koira kyllä luissaan tuntee sen. On vanhan koiran joulu. Joulu viimeinen. Vanha koira kyllä luissaan tuntee sen. [verse] Oven suussa katsoo pieni lapsonen. Hetken päästä koira näkee myöskin sen. Ja poika vaappuu luokse koiran nauraen. Nyt koira vanha kokee joulun ihmehen. [chorus] On vanhan koiran joulu. Joulu viimeinen. Vanha koira kyllä luissaan tuntee sen. On vanhan koiran joulu. Joulu viimeinen. Vanha koira kyllä luissaan tuntee sen. [verse] Hän hetken tuntee aidon voiman nuoruuden. Kun tarttuu koiraan vanhaan into lapsosen. Ilo, riemu puhdas täyttää huonehen. Ei haittaa, vaikka tämä olis joulu viimeinen. [outro]
