Poika nukkuu puistossa Kaupungin harmaassa sylissä Monen kompastuksen jälkeen löytyy reunan pettävyys Nälkä opettaa nopeammin kuin mikään koulu koskaan pystyy Kädet kaivaa tyhjää taskua Silmät lukee kadun pölyä Ei kysytä lupaa eikä annetakaan Elämä ottaa etukäteen sen minkä antaa Ei kanna silkkihanskoja kädessä joka on selviytyjä Lieneekö tarve silti välittää muiden mielipiteistä Ojasta ylös kiskoa Itselle voimaa toisilta haluta, selviytyjä Kaivaa pirun syvältä Pettymys ei kysy ennen kuin laskeutuu hartialle Takki repeää ompelematta jää Sydän kovettuu hitaasti pettymysten kerroksissa Vihan ja veden vuosien alla pojasta jäätynyt mies Sulaa hitaasti epätoivossaan Ei kanna silkkihanskoja kädessä joka on selviytyjä Lieneekö tarve silti välittää muiden mielipiteistä Ojasta ylös kiskoa Itselle voimaa toisilta haluta, selviytyjä Kaivaa pirun syvältä Ei kanna silkkihanskoja kädessä joka on selviytyjä Lieneekö tarve silti välittää muiden mielipiteistä Ojasta ylös kiskoa Itselle voimaa... Ei kanna silkkihanskoja kädessä joka on selviytyjä Lieneekö tarve silti välittää muiden mielipiteistä Ojasta ylös kiskoa Itselle rauhaa... Selviytyjä...
0/500