Kukkulan kronikka (Power Metal ver.)

[Verse 1] Rannalla heräsi Omegapetu yksin, meren ja taivaan välissä tyhjin. Ei tietä, ei merkkiä, ei ääntä maan, vain maailma avautui tuntemattomaan. Kaukaa kukkula kohosi harmaana, kuin kivinen kruunu maailman takana. Ja tuuli se kantoi hiljaisen kutsun, kuin jokin vanha olisi avannut unensa. [Chorus] Oi kukkula korkealla tuulten päällä, siellä syntyy tarinat kivien päällä. Kaksi kulkijaa, yksi kohtalo vain, maailma heidän käsissään muuttuu ain. Ja liekit nousee ja maa se soi, kun seikkailu alkaa, eikä kukaan pois voi. [Verse 2] Silloin ilma värähti ja aika se taipui, ja rannalle toinen kulkija saapui. Huilun sävel halkoi metsän ja maan, ja kuusen taimesta nousi matkaltaan. He kohtasivat ilman sanoja suuria, vain katseet, kuin vanhat ja juuria juuria. Ja yhdessä kohti kukkulaa kuljettiin, missä maailma vasta muotoaan haki niin. [Chorus] Oi kukkula korkealla tuulten päällä, siellä syntyy tarinat kivien päällä. Kaksi kulkijaa, yksi kohtalo vain, maailma heidän käsissään muuttuu ain. Ja liekit nousee ja maa se soi, kun seikkailu alkaa, eikä kukaan pois voi. [Verse 3] Huipulla puut kaatuivat raskaasti maahan, ja tukit kasattiin roihuavaan vaaraan. Arpa heitettiin, kohtalo jaettiin näin, piikivi Dyrrille, rauta jäi Omegalle päin. Ja Dyrri harhaili kivien varjoissa kauan, kun maa vei hänet alas useammin rauhan. Mut rauta vaihtui, ja keihäs syntyi, ja maailma siitä hiljaa vääntyi. [Chorus] Oi kukkula korkealla tuulten päällä, siellä syntyy tarinat kivien päällä. Kaksi kulkijaa, yksi kohtalo vain, maailma heidän käsissään muuttuu ain. Ja liekit nousee ja maa se soi, kun seikkailu alkaa, eikä kukaan pois voi. [Verse 4] Kukkulan juurelta löytyi kylä hiljainen, raunioiden keskellä tuuli vain eläväinen. Luola kutsui syvyyteen mustaan, missä varjot elivät kivisessä rustaan. Boom Boit jyrisi seinien takaa, Asiakkaat kulkivat sokkeloiden lakaa. Skellingttoneiden nuolet halkoi ilmaa, ja Leipurit vartioivat pimeää siltaa. Kuparia löydettiin maan sydämestä, hehkuvaa metallia kivien vedestä. Se suli uunissa liekkien suussa, ja muuttui suojaksi käsien tuussa. Levyt taottiin, kipinät lensi, kuin tähdet jotka hetkeksi ensi. Ja kuparista syntyi haarniskan hohde, kuin auringon muisto syvyyden pohde. [Verse 5] Kierreportaat kaivettiin alas maahan, yhteys syntyi kylään ja vaaraan. Ja huipulle nousi Omegapetun työ, beissi kuin linna, kivinen yö. Se seisoi korkealla maailman yllä, kuin hiljainen vartija tuulten syllä. Ja Dyrri vierellä hetken vain tiesi, että tämä maailma heitä kantaa ja vie si. [Chorus – Outro] Oi kukkula korkealla tuulten päällä, siellä syntyy tarinat kivien päällä. Kaksi kulkijaa, yksi kohtalo vain, maailma heidän käsissään muuttuu ain. Ja liekit nousee ja maa se soi, kun seikkailu alkaa, eikä kukaan pois voi.