Kuutar istuu taivaan reunalla Hopeinen valo sen kasvot peittää Mehiläinen lentää pimeässä Siipien ääni on ainoa totuus Yö on avannut Tuonelan ovet Vesi virtaa mustana joessa Ei enää palata takaisin Vainajain virta vie mukanaan Mesi muuttuu myrkyksi Kuu ei lohduta ketään Kuolleiden laulu nousee suosta Ja hiljaisuus jää elämään KUUTAR, KUUTAR Valo sammuu, yö jää Mehiläinen kantaa kuolemaa Siipien alla on kaikki mikä oli Ja kaikki mikä ei enää tule oleva Mies makaa verissään Haava on syvempi kuin maailma Mehiläinen lentää Jumalan luokse Tuo salvan joka ei paranna ketään Kuutar katsoo hiljaa alas Ei kysy, ei puhu, ei itke Kuolema on vanha ja väsynyt tuttu Joka saapuu ilman kutsua Mesi muuttuu myrkyksi Kuu ei lohduta ketään Kuolleiden laulu nousee suosta Ja hiljaisuus jää elämään KUUTAR, KUUTAR Valo sammuu, yö jää Mehiläinen kantaa kuolemaa Siipien alla on kaikki mikä oli Ja kaikki mikä ei enää tule oleva Lautturi vie sinut Tuonelaan Mehiläinen ei kerro tietä takaisin Kuu on kylmä, kuu on ikuinen Se muistaa sinut Vaikka sinua ei enää ole Kuutar, Kuutar... Valo sammuu... Yö jää...
