(soundimaailma: avoin ja elävä — metallin ja luonnon yhdistelmä, kuin kevätpäivä järven yllä; kitarat kimmeltävät, basso hengittää. Tempo nousee, ja kappale on vapautunut, ilmava, säteilevä.) [Verse 1] Sudenkorennon siivet kuivuvat auringossa, kuori on haljennut, iho on uusi. Jokainen haava on nyt väri, jokainen arpi kertoo tarinan. Opin lentämään ilman pelkoa, sillä tuuli kantaa, kun luottaa siihen. Vesi alla, taivas yllä — olen niiden välissä vapaa. [Chorus] Tämä on kukoistus, ei enää taistelua vaan tanssia. Auringon lämpö selässäni, olen osa kiertokulkua. Kukoistus — se ei ole loppu, vaan jatko. Minä lennän, ja maailma hengittää mukana. [Verse 2] Kaikki, mitä pelkäsin menettäväni, muuttui voimaksi. Opin, että vapaus ei ole yksinoloa, vaan liitto elämän kanssa. [Bridge] Tuuli kuiskii: sinä olet valmis. Mutta minä hymyilen, sillä tiedän — kukaan ei ole koskaan valmis, ja juuri siksi kasvu jatkuu. [Chorus 2] Tämä on kukoistus, valo ja varjo yhdessä. Ei täydellisyyttä, vain totuutta, joka hengittää. [Outro] Sudenkorento liitää veden ja taivaan rajalla. Ja minä olen yhtä sen kanssa.
