[Verse 1] Kun minun ikkunaani aamu piirtää kultaa, toisaalla jo katu yön varjoihin hukkuu. Minä kuulen linnut, sinä kaupungin huminan – sama Maa allamme, eri hetki maailman. Jossain päivä kestää vain pienen hengityksen, jossain aurinko ei laske koko kesään ollenkaan. Yksi vartoo aamunkoittoa kaamoksen pimeydessä, toinen etsii varjoa polttavan taivaan alta. [Pre-Chorus] Me katsomme samaa aurinkoa, mutta emme samaan aikaan. Se minkä minä saan ilmaiseksi, voi olla sinun kaipuusi kaukainen. [Chorus] Sama taivas, eri valo, sama Maa ja eri sää. Kun minä tanssin keväässä, sinun talvesi herää. Minulle sade on laulu, sinulle tulviva maa. Minulle lumi on ihme, sinulle kuukausien taakka. Kuinka voisin täysin tietää, miltä sinun maailmasi tuntuu? Kun minun päiväni pitenee, sinun valosi jo sammuu. [Verse 2] Täällä syksy maalaa metsän kupariin ja punaiseen. Siellä lehdet eivät tiedä, mitä on pois putoaminen. Jossain vuosi jaetaan kuivaan maahan, sateeseen. Jossain neljä vuodenaikaa vaihtaa maailman uudelleen. Kun pohjoisessa järvet kantavat jo kulkijaa, etelässä paljas jalka lämmintä rantaa koskettaa. Kun täällä jouluyö on valkea, siellä ruusut hehkuvat – me sanomme saman vuoden nimen, mutta toista tarkoitamme. [Pre-Chorus] Me katsomme samaa kuuta, eri puolilta pimeää. Se mikä minulle merkitsee loppua, voi sinulle alkua merkitä. [Chorus] Sama taivas, eri valo, sama Maa ja eri sää. Kun minä tanssin keväässä, sinun talvesi herää. Minulle sade on laulu, sinulle tulviva maa. Minulle lumi on ihme, sinulle kuukausien taakka. Kuinka voisin täysin tietää, miltä sinun maailmasi tuntuu? Kun minun päiväni pitenee, sinun valosi jo sammuu. [Bridge] Jossain lapsi näkee ensi lumen ja ojentaa sille kättään. Jossain toinen katsoo pilviä ja rukoilee niitä jäämään. Jossain aurinko tuo sadon, jossain se polttaa pellon pois. Jossain yö on lepohetki, jossain se ei loppua vois. Me luulemme tuntevamme maailman, kun tunnemme oman pihamme. Mutta Maa ei elä yhtä tarinaa – se kantaa niitä miljardeja. [Quiet Chorus] Sama taivas, eri valo, sama kaipaus rinnassaan. Yksi suree päivän lähtöä, toinen odottaa sitä saapumaan. Minulle pimeys on rauha, sinulle pelko hiljainen. Minulle kevät tulee varmasti, sinä et tiedä, tuleeko huominen. [Final Chorus] Sama taivas, eri valo, sama Maa ja eri tie. Kun yhden kesä alkaa, toisen talvi kaiken vie. Emme ehkä koskaan tunne toistemme koko maailmaa. Mutta voimme hetken kuunnella ennen kuin alamme selittää. Sama taivas, eri valo, sama avaruuden maa. Kun minun aamuni alkaa, sinun iltasi nukahtaa. [Outro] Ja jossain uuden päivän alla syntyy nauru, syntyy suru. Maa kääntyy hiljaa pimeässä – eikä yksikään aamu ole kaikkialla sama.
