Ajan kaiku... kaukaa kutsuu... Maailmani pyörii ilman rakkautta, paha nielaisee kaiken minkä ehdin nähdä. Kävelen varjojen halki vailla toiveikkuutta, en tiedä miksi tulin, en minne pitäisi mennä. Pahan leikkikenttä, se avaa porttinsa, kadotetut nauraa synkkyyden sylissä. Jokin vetelee naruja pimeästä, ja me tanssimme, tanssimme sokeina. Muistot ovat hautakiviä, synkkiä, katkeria, kylmiä. Elämäni on varjojen hautuumaa, paha vetelee naruista, paha vetelee naruista. Ajan kaiku, sielun kaipuu, en pääse pois, en pääse pois. Kuulen vain äänet menneisyydestä, ne kuiskii nimeäni kylmästä pimeydestä. Jokainen päivä on saman toistoa... harmautta, kuin kello joka käy... aika on vain toivottomuutta. Maailma kytee hiljaa, eikä kukaan sammuta liekkiä. Käteni ovat tyhjät, sydän täynnä tuhkaa, ja jokin pimeydestä kutsuu minua nimeltä. Nimeltä... nimeltä... Kutsuu minua... nimeltä... Elämäni on varjojen hautuumaa, paha vetelee naruista, paha vetelee naruista. Ajan kaiku, sielun kaipuu, en pääse pois, en pääse pois. Hautakivet muistuttavat, hautakivet muistuttavat, hautakivet muistuttavat, kaikesta minkä unohdin. Ajan kaiku, ajan kaipuu, ajan kaiku kutsuu jatkamaan. Elämäni on varjojen hautuumaa, paha vetelee naruista, paha vetelee naruista. Ajan kaiku, sielun kaipuu, en pääse pois... en pääse pois... Paha vetelee naruista... en pääse pois... Ajan kaiku... kaukaa kutsuu... kaukaa...
