Ikihonka (Winter solstice)

Foreword Human time accumulates. Things get built on other things, and the whole arrangement only works because yesterday stays where you left it. There are places that do not run on that — where time does not advance but circles, deepening the same bed the way a river does, and nothing is ever added to anything. Step into one and progress does not become difficult, it stops being a category. What gets called pain in there is not suffering. It is permanence, which from inside a linear life is indistinguishable from suffering, and from outside one is indistinguishable from peace. Lyrics Ei aika täällä kulu, se vain kiertää kehää Kuin vanha joki uomaansa syventää Ken on tullut rajan yli, ei paluuta nää Vain tuulen kuiskeen, joka latvoihin jää Varjot pitenevät, ilta viilenee Maan uumenissa jokin hiljaa liikkuu Ei ihmisen käsi tätä muotoile Vain luonnon oma, ikuinen kehto kiikkuu Katso taakse, näetkö polun pään? Vai peittikö sumu jo kaiken jään? Emme omista mitään, vain hetken lainan Kunnes multa peittää tämänkin vainajan Ikihonka! Vartija ajan ja ikuisuuden Ikihonka! Portti uneen ja totuuteen Ikihonka! Seiso mykkänä, seiso vaiti Ikihonka! Olet isä, olet äiti Laulu on vanhempi kuin kieli jota puhumme Vanhempi kuin kivet joiden päällä asumme Se nousee suosta, se nousee usvasta Vapauttaa sielun tästä tuskasta Ei kulta kiillä, ei hopea loista Täällä varjotkin valoa toistaa Kuka kuulee kutsun, se verellään vastaa Eikä kuolema häntä enää lastaa Ikihonka! Vartija ajan ja ikuisuuden Ikihonka! Portti uneen ja totuuteen Ikihonka! Seiso mykkänä, seiso vaiti Ikihonka! Olet isä, olet äiti Tuonen tytti, tumma neiti Kierrä lanka, solmi solmu Ajan taakse, vuorten taakse Päivän piiloon, yön syliin Siellä missä ei kukaan kulje Siellä silmät hiljaa sulje... Unohdus on armo... Muisto on taakka... Päästä irti... Kun viimeinen liekki sammuu tuhkaan Ei jää pelkoa, ei aihetta uhkaan Olemme yhtä, olemme samaa Tomua, ilmaa, vettä ja kamaa Ajan taakse katse kääntyy Maailman pyörä hitaasti vääntyy Juurien alla on ikuinen yö Siellä sydän vielä kerran lyö! Ikihonka! Vartija ajan ja ikuisuuden Ikihonka! Portti uneen ja totuuteen Ikihonka! Viimeinen laulu, viimeinen tie Ikihonka! Kotiin meidät jälleen vie! Aika ei lopu. Se vain... muuttaa muotoaan.