Ovi aukesi hiljaa, sieltä katsoit vastaan, nostit sormen huulillesi, nyökkäsin ainoastaan tulin, kun kutsuit, en voinut muutakaan punaiset silmät, mutta kauniimmat kun koskaan kyynelhelmet kertoivat jälleen kohtalostaan Käytävän äänet, ne kaikuivat kun luoti kun otan käteeni vaatepussin sisällä vielä nukkuu mielipuoli tekstiviestin ääni yöllä se varmaan Luojan oli työtä kun äänen vielä silloin kuulin nukkumaan olin jo mennyt vaikka äänettömälle laittaneeni sen jo luulin Rakastan ja vihaan, kerroit joskus aikoinaan en sitä silloin voinut ymmärtää mutta nyt kun nään silmäsi kiiltävän kun jää tajuan tämän hieman paremmin En uskaltanut kertoa sitä silloin en tahtonut menettää ystävää mutta huomasin, palan itsestäni menetin enkä ehjäksi saanut sitä enää milloinkaan ei antanut armoa tässä edes aika siksi kuiskaankin iltaisin jälleen kerran pyynnön korvaan Herran anna sydämeni viimein jo takaisin Ja jos vielä kerran istahtaisit mun viereen ja nauraisit niin kuin ennen mä silloin jo kertoisin, et vaikka pelkäsin ja pakenin olin aina hiukan enemmän sun kuin itseni ja siksi yhä kaipaan sun askeliasi, syksyn hämärässä hiljaisessa, pimeässä elämässä
0/500