Isältä pojalle Olen isä vaikka en aina muista sitä. Mull' on poikia - yks tytärkin kaikki komeita, taitavia jokainen omilla tavoillaan terveinä kasvavia - kaukaisia kasvavat omissa oloissaan - kuten minäkin, isänä itsenäisenä. On Jani, vanhimpana Niko seuraavana sit jonossa Johannes ja Hanna ja Elias nuorimpana. Kaikki upeita taitavia ja vapaita omissaan kasvavia kuten isänsäkin, omissa oloissaan viihtyvänä. Vanhimmat jo viiskymppisiä Jani jo ylikin ja Niko tänään tasan sen puolikkaan sata. Oho! Missä ovat ne vuodet. Missä ovat ne lapset. Huiskin haiskin maailmalla tehtäviään ja osaansa toimittamassa upeassa Suomessa vapaina. Tästä tulikin laulu isästä ja lapsista, pojista, ja tyttärestä kauniissa Kuusamossa. Mut' tänään ... juhlitaan Nikoa viiskymppistä elonsa taistelijaa - voittavaa. Isin poikaa aikanaan kun yhteistä tietä matkattiin rinnan elämää kasvettiin ja yhdessä sitä opittiin yhteen kasvettiin - ja edelleen. Mut' lapset ei omia vanhemmilleen ei näistäkään yksikään hyvä jos kerran-pari vuodessa viestitään niin minä itsekin ... aikoinaan mut tänään juhlitaan Nikon viiskymppistä Onnea, Niko! ja tavataan ketä tavataan - halataan ja heistä nautitaan sit taas palataan kuin omiimme piiloudutaan kukin elonsa tehtävään aina välillä muistetaan ... jos vaikka jouluna - jos silloinkaan. Isällä ihanaa rauhaa sanoja, laulua - tanssia niin kauan kuin jalat kantaa ja sanat viel jatkaa ja jakaa .. yhtä elämän tarinaa. Kiva kun tavattiin - ja muistettiin. Kiitos - Elämälle. Niin - tästä piti tulla laulu Nikolle mutta näkyikin tulevan, ja olevan enemmän sisäisen tarve myös isälle - isänä lapsille ja tänään erityisesti upealle pojalleni, Nikolle. Onnea! - Elämään. *
