Boglen Budjetti 2025

(instrumental intro) Vuosi 2025, ja kituuttajan budjetti on taidetta, melkein kuin baletti. Mutta ei mitään klassista kauneutta, vaan sellainen raa'an rehellinen esitys siitä, miten eurot venytetään ja päätä raavitaan. Aloitetaan tuloista. Neljäkymmentäyksi tuhatta viisisataaviisikymmentäkolme euroa. Ei mikään lottovoitto, mutta riittävä , kun osaan pelata pelin oikein. Jokainen kuukausi on melkein samalla kaavalla: muutaman satasen ero siellä täällä, mutta ei mitään suuria yllätyksiä. Se yksi huippukuukausi, toukokuu, jolloin paukahtaa neljä tuhatta seitsemänsataayhdeksänkymmentä euroa tilille – siitä nautin kuin mikäkin huippuhetki jossain Oscar-gaalassa. Jotkut haaveilee lomista tai luksuksesta, mutta mulle se hetki on kuin kätevä kassavirtaryöppy. Tarpeet. Siinä se arjen ydin. Asuntolaina haukkaa kuusituhatta kolmesataaneljäkymmentäkaksi euroa koko vuodessa, mutta hei, mitä muuta voisit odottaa? Täällä ei asuta kartanoissa, mutta oma tila on kaikki kaikessa. Vastikkeet vie kolmesataaseitsemän euroa kuussa, paitsi ne pari kuukautta, jolloin se nousee kolmesataakaksikymmentäkaksi euroon. Pikku nostot, joihin reagoin kuin tarkkailisin pörssikurssia – ei mitään paniikkia, mutta ärsyttää silti. Sähköt. Nää on ne rivit, joita ei lue ilman, että vähän kirpaisee. Yksi kuukausi kahdeksankymmentäviisi euroa, toinen vain viisitoista euroa – tuntuu kuin tekisi sähkösopimusta taikurin kanssa, eikä koskaan tiedä, mitä tulee. Mutta vedän sen mitä pystyn, himmentelen valoja ja tarkkailen kaikkia turhia laitteita kuin kyttääjä. Ruokakauppa kolmesataakaksikymmentä euroa kuussa. Tässä kohtaa sitä miettii: kannattaisiko perustaa omavaraisuusfarmi? Mutta realistisesti katsoen, ostan sitä mitä tarvitsen ja en mitään muuta. Ei heräteostoksia, ei turhia kikkailuja. Ja hei, jos banaanit on tarjouksessa, siitä otetaan kaikki irti. Ruokavalio voi näyttää tylsältä, mutta tili ei valita. Turhakkeet – no ne ovat niitä pieniä asioita, joihin annan itselleni luvan. Hyvinvointiin varattu satayhdeksänkymmentäkahdeksan euroa vuodessa on kuin lupaus siitä, että pysyn järjissäni. Tavarat ja krääsä: viisisataakaksikymmentä euroa. Tämä osasto on se, joka muistuttaa siitä, että elämässä pitää olla myös vähän iloa. Jokainen ostettu asia on harkittu, ei mitään turhaa tavaraa keräämään pölyä. Liikunta ja viihde on oma pieni irtiotto arjesta. Yhdeksänsataa euroa liikuntaan ja kolmesataakahdeksankymmentäviisi viihteeseen. Ei, en osta joka kuukausi uusinta peliä tai käy salilla joka viikko, mutta sen kerran, kun maksan, nautin siitä täysin rinnoin. Ja se tuhat euron sijoitus vuodessa – se on se pieni toivo, että joskus tää kituutus palkitaan.